Abicin_aloituskuva

Tuotteet ihmisille

Ihon- ja kynsien hoito sekä haavanhoito

Repolar Pharmaceuticals Oy on suomalainen perheyritys, joka tutkii, kehittää, valmistaa ja markkinoi metsäkuusen (Picea abies) pihkaan ja sen vaikuttaviin aineisiin pohjautuvia hoitotuotteita ihmisille ja eläimille. Tuotekehittelytiimiimme kuuluu useampia lääketieteen tohtoreita sekä kemian, tekniikan ja farmasian alojen ammattilaisia.

Pihkan keräys tapahtuu pohjoisen Lapissa käsityönä, aina luontoa kunnioittaen. Pihka puhdistetaan ja prosessoidaan menetelmillä, jossa sitä ei kuumenneta. Näin saadaan säilytettyä kaikki pihkan biologisesti aktiiviset aineet, eikä lopputuotteilla ole karsinogeenisiä (syövälle altistavia) ominaisuuksia.

Repolarin käsittelemästä pihkasta on tehty lukuisia laboratoriotutkimuksia ympäri maailmaa. Kuusenpihkan in vitro-tutkimuksilla onkin voitu osoittaa antimikrobisten vaikutusten lisäksi rauhoittavia ja epitelisaatiota kiihdyttäviä ominaisuuksia. 

Kaikki Repolarin kehittämät ja valmistamat tuotteet perustuvat kattaviin tieteellisiin tutkimuksiin sekä käyttökokemuksiin. Yrityksen laadunhallintajärjestelmä on ISO 13485:2016 -sertifioitu. Valmiit tuote-erät testataan aina ennen jakeluun vapauttamista. 

Abilar® 10% Pihkasalva ja Abicin® 30% Pihkalakka sisältävät nimiensä mukaisen määrän kylmänä puhdistettua metsäkuusen raakapihkaa.

AbiCare Creme, Resolain Scalp Tonic sekä kaikki Ani-sarjan eläintuotteet taas perustuvat Repolarin uudella teknologialla kehittämiin ei-tahmaisiin pihkaliuoksiin.

Repolar Pharmaceuticals Oy arvostaa ja tukee suomalaista työtä sekä taloutta. Kaikista tuotteistamme löytyykin kotimaisuudesta kertova Avainlippu.

Yleistä kynsisienen hoidosta

Kynsisieni (kynsisilsa, onykomykoosi, tinea unguium) on hankalahoitoinen kynsilevyn alaisen ihon keratiinikerroksen sairaus, jonka esiintyvyys on noin 8-11% suomalaisessa aikuisväestössä. Tavallisimmin kynsisieni todetaan varpaankynsissä, harvemmin sormenkynsissä. Hoitamaton kynsisieni aiheuttaa kynnen paksuuntumista, haurastumista, lohkeilua ja kellertymistä. Kynsisienen aiheuttama haitta ei ole pelkästään kosmeettinen, sillä se voi toimia infektioporttina elimistöön ruusua (erysipelas) ja selluliittia aiheuttaville bakteereille. Yli 90% ihmisen ihon ja kynsien sieni-infektioista on dermatofyyttien eli rihmasienien eli silsasienien aiheuttamia. Erotusdiagnostisia vaihtoehtoja kynsisienelle ovat kynsipsoriaasi ja ikääntymisen sekä alaraajojen valtimoverenkierron heikkenemisestä johtuvat kynsimuutokset.

Kynsisienitulehdukset ovat yleisiä

Kynsisieni on yleinen vaiva. Kynsisienen esiintyvyys on noin 8-11% suomalaisessa aikuisväestössä. Kynsisieni-infektion riski lisääntyy iän myötä. Tyypillisin kynsisienipotilas on keski-ikäinen tai iäkäs mies. Lapsilla kynsisieni on harvinainen.

Kynsisienitulehduksen aiheuttaja on lähes aina dermatofyytti

Länsimaissa valtaosa (yli 90%) kynsisienen aiheuttajista kuuluu Trichophyton-, Microsporum– ja Epidermophyton -sukujen dermatofyytteihin eli silsasieniin. Yleisimmät lajit ovat Trichophyton rubrum, Trichophyton mentagrophytes ja Trichophyton tonsurans. Kynsisienitartunta on yleensä peräisin kosteista julkisista tiloista, kuten uimahalleista. Huono jalkahygienia altistaa sienitartunnalle. Muita mahdollisia taudinaiheuttajia ovat homeet ja hiivat, joista Candida albicans -hiivasieni on yleisin.

Kynsisienitulehdusten luokittelu

Kynsisieni luokitellaan viiteen luokkaan sijainnin ja aiheuttajapatogeenin perusteella. Kaikki kynnen sieni-infektiot voivat johtaa lopulta kynnen täydelliseen surkastumiseen eli dystrofiaan.

  1. Kynnen kärjestä tai sivulta alkava sieni-infektio, joka leviää vähitellen kohti kynnen tyveä.
  2. Kynnen pinnallinen sieni-infektio, joka peittää kynsilevyn pinnan osittain tai kokonaan. Pinnallinen kynsisieni on useimmiten Trichophyton mentagrophytes -dermatofyytin aiheuttama. Pinnallinen kynsisieni on harvinaisempi kuin kynnen kärjestä tai sivulta alkava sieni-infektio.
  3. Kynnen tyvestä alkava kynsisieni-infektio on harvinaisin kynsisienen alatyyppi. Sen taustalla on usein alaraajan valtimoverenkierron sairaus, diabetes tai elimistön vastustuskyvyn heikentyminen esim. immunosuppressiivisesta lääkityksestä tai -sairaudesta johtuen. Kynnen tyvestä alkava kynsisieni paksuntaa, haurastuttaa ja lopulta tuhoaa kynnen kokonaan.
  4. Kynsilevyn sisäinen sieni-infektio on suhteellisen harvinainen kynsisienen alatyyppi. Se ei alkuvaiheessa välttämättä aiheuta kynnen paksuuntumista, haurastumista, lohkeilua tai tyypillistä vaalean sarveismassan kertymistä kynsilevyn alle. Pitkään jatkunut kynsilevyn sisäinen infektio johtaa usein kynnen dystrofiaan eli surkastumiseen.
  5. Candida albicans– hiivasienen aiheuttaman kynsisienen taustalla on useimmiten krooninen kynsivallintulehdus tai varvasvälin krooninen hiivatulehdus. Jatkuva kosteus tai kynsien hautuminen kumihansikkaissa tai -saappaissa lisää hiivasieni-infektion riskiä.

Diagnoosi

Vaikka kynsisienen diagnoosi on usein kliinisten löydösten perusteella selvä, on se suositeltavaa varmistaa ennen hoidon aloitusta sieniviljelyllä tai mikroskooppitutkimuksella. Sieninäyte otetaan terveen ja sairaan kynnenosan väliseltä rajalta. Teknisesti onnistuneen näytteen saaminen saattaa joskus olla vaikeaa, ja väärät negatiiviset diagnoosit ovat suhteellisen yleisiä. Viimeisimmän kynsisienen lääkehoidon ja näytteenoton välillä tulee pitää riittävän pitkä tauko: paikallishoidon jälkeen tauon tulisi olla vähintään kuusi viikkoa ja suun kautta otetun sienilääkityksen jälkeen vähintään kuusi kuukautta.

Haastava hoito

Kynsisieni ei parane ilman hoitoa ja tehokkaimmallakin suun kautta annosteltavalla sienilääkityksellä arviolta vain noin 50% hoidetuistavarpaankynsien sieni-infektioista saadaan kokonaan parannettua.

Sormenkynsien sieni-infektiot saadaan parannetuksi lähes aina. Hoidon kesto vaihtelee kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Paras hoitovaste saadaan, jos hoito aloitetaan välittömästi kynsisienitartunnan ja -diagnoosin jälkeen.

Isovarpaan kynnen uusiutuminen saattaa kestää iäkkäällä potilaalla jopa kaksi vuotta. Hoidon kesto ei kuitenkaan vastaa suoraan kynnen kasvunopeutta. Oleellista on saada hoidettavaan kynteen ja kynsilevyn alle riittävä pitoisuus vaikuttavaa ainetta, jonka antifungaalinen teho kestää kuukausien ajan. Lopullinen hoitotulos on siis nähtävissä vasta kuukausien kuluttua hoidon lopettamisen jälkeen.

Paksuuntuneiden ja dystrofisten sienikynsien urealiuotushoito parantaa hoitotulosta. Kynsisienen hoitovaihtoehtoja ovat paikallishoito ja/tai suun kautta annosteltava sienilääkitys. Yleisen käsityksen mukaan paikallishoito on tehokas kynnen kärjen sieni-infektioissa, kun tartunnasta on kulunut vain vähän aikaa. Täysin dystrofisten sienikynsien hoitaminen paikallishoidolla ei ole mielekästä.

Abicin 30% resin lacquer

Sulje

Hiuspohjan ja ihon ärtyminen sekä hilse

Hiuspohjan ongelmat ovat yleisiä. Oireita esiintyy myös paljon ilman vakavampia sairauksia, kuten atooppista ihottumaa tai psoriasista. Kutiava ihottuma, punoitus ja hilse voivat myös olla seborrooisen ihottuman eli taliköhnän aiheuttamia tai joskus vain ihon kuivuudesta johtuvaa oireilua. Usein ongelman aiheuttaa yhdistelmä eri syitä, kuten hiivasienen liiallinen kasvu, stressi, geenit, ruokavalio, tietyt sairaudet tai lääkitys. Usein oireet pahenevat kylmässä ja kuivassa ilmassa.

Iho uusiutuu jatkuvasti ja normaalitilassa kuolleet, poistuvat ihosolut ovat pieniä ja näkymättömiä. Isoina hiutaleina irtoava hilse johtuu yleensä normaalin mikrobikasvun epätasapainosta hiuspohjassa. Tämä epätasapaino ei ole tulehdus, vaan pikemminkin ärtymisen aiheuttama inflammaatio, joka aiheuttaa kutinaa, punoitusta ja hilsettä.

Iholla yleisestikin elävien Malassezia– hiivojen liikakasvu on yksi merkittävimmistä hilseen syistä. Hilseen vähentämiseen auttaa usein oikeashampoo valinta, liiallisten hoitotuotteiden käytön välttäminen ja ruokavalion tai lääkityksen muutos. Lisäapua voidaan saada tuotteista, jotka auttavat hillitsemään hiivasienten sekä bakteereiden mikrobikasvua. Tällaiset tuotteet auttavat saavuttamaan ihon fysiologisen tasapainon ja säilyttämään terveen hiuspohjan.

Hiuspohjan ärtyminen voi myös johtua atooppisesta ihottumasta, tietyn tyyppisestä psoriasiksesta tai karvatuppien tulehduksesta. Nämä tapaukset voivat vaatia (ihotauti)lääkärin tutkimusta ja hoitoa.

Sulje

Yleistä haavanhoidosta

Kudosvaurion paraneminen on elollisen elämän edellytys: yksinkertaiselta vaikuttava ihohaavan paraneminen on solu- ja molekyylitasolla tarkasteltuna hyvin monimutkainen ja tarkoin säädelty tapahtumaketju. Haavan paraneminen jaetaan kolmeen vaiheeseen: 1. tulehdus-, 2. fibroplasia- ja 3. kypsymisvaiheeseen. Paranemisen lopputuloksena syntyy sidekudoksinen arpi, joka täyttää haavan aiheuttaman kudosdefektin ja antaa parantuneelle haavalle alkuvaiheessa riittävän vetolujuuden. Haavan parannuttua arpikudoksen kypsyminen kestää noin vuoden.

Haavat voidaan jakaa syntymekanismin, -olosuhteiden ja vammaenergian perusteella akuutteihin, kroonisiin, pinnallisiin, syviin, likaisiin ja puhtaisiin haavoihin. Useimmiten akuutit haavat ovat trauman seurauksena vahingossa syntyneitä tai esimerkiksi kirurgisen toimenpiteen vuoksi tarkoituksellisesti aiheutettuja ihon vaurioita. Pinnallinen haava ulottuu korkeintaan ihon kerrosten läpi, kun taas syvä haava voi läpäistä ihon, ihonalaiskudoksen, lihaskalvot, lihakset ja ulottua luuhun tai ruumiin onteloihin sekä aiheuttaa vakavia sisäelinvammoja. Tyypillisiä likaisia haavoja ovat puremavammat, veitsen tai särkyneen lasin aiheuttamat haavat sekä kaatumisen tai muun trauman seurauksena syntyneet haavat ja ruhjeet. Haava kontaminoituu aina, jos tapaturman yhteydessä haavaan pääsee esimerkiksi sylkeä, hiekkaa, multaa, tms. Kirurginen leikkaushaava on malliesimerkki puhtaasta haavasta.

Akuutin haavan tyypillisiä oireita ovat kipu ja verenvuoto. Ensiapuna pyritään tyrehdyttämään verenvuoto ja pitämään haava puhtaana: näin estetään mahdollinen haavan mikrobikontaminaatio ja vähennetään haavainfektion riskiä. Akuutti haava voidaan vammamekanismin luonteesta riippuen joko ommella kirurgisesti umpeen tai jättää auki. Rokotusten voimassaolo on syytä varmistaa, jos kysymyksessä on puremahaava tai haava on huomattavan likainen. Ensiavun jälkeen on oleellista luoda haavalle optimaalinen paranemisympäristö. Likainen haava tulee vähintään pestä tai tarvittaessa puhdistaa mekaanisesti (debridement, kirurginen revisio) ja suojata puhtailla haavataitoksilla tai -siteillä. Akuutti haava paranee ihannetapauksessa nopeasti haava sulkien eli ns. per primam. Tämä toteutuu, kun haavan reunat saadaan vastakkain, haavassa on riittävä verenkierto eikä haava infektoidu. Vammamekanismista riippuen haava paranee tai se parannetaan ns. per secundam, jolloin tarkoituksellisesti avoimeksi jätettyyn haavaonkaloon muodostuva granulaatiokudos täyttää haavaonkaloa, kuroo haavan reunoja yhteen ja pienentää vähitellen haavan pinta-alaa. Tyypillisiä per secundam parannettavia haavoja ovat repaleiset likaiset haavat ja puremahaavat, joissa haavainfektion riski on suuri. Mikäli akuutin haavan paraneminen hidastuu tai pysähtyy kokonaan, voi haava muuttua krooniseksi.

Kroonisella haavalla tarkoitetaan haavaa, jonka paraneminen on syystä tai toisesta pitkittynyt. Krooninen haava on saattanut olla auki jopa vuosia. Kroonisen haavan paranemistaipumusta tai -nopeutta on vaikea ennakoida, ja jo kertaalleen parantunut haava saattaa aueta uudelleen. Tavallisimpia kroonisia haavoja ovat laskimo- ja valtimoperäiset säärihaavat, painehaavat ja diabeettiset jalkahaavat. Krooninen haava onkin usein seurausta jollekin potilaan sairastamalle krooniselle sairaudelle. Tämän vuoksi kroonisen haavan hoidon kulmakivi on haavan etiologiaan eli aiheuttajaan kohdistuva hoito: haavan paranemisen tärkein edellytys on haavan aiheuttaneen sairauden tai haavaa ylläpitävän tekijän hoito. Syyhyn kohdistuvan hoidon ohella tärkeä edellytys haavan paranemiselle on asianmukaisesti ja huolellisesti toteutettu haavan paikallishoito. Paikallishoidon tarkoitus on luoda haavalle optimaaliset paranemisolosuhteet ja -edellytykset. Oikein toteutetulla haavan paikallishoidolla nopeutetaan haavan umpeutumista ja estetään haavainfektiot.

Haavainfektio

Leikkaussaliolosuhteissa syntyneitä haavoja lukuun ottamatta kaikki haavat ovat kontaminoituneita eli niihin on päässyt bakteereita. Kuitenkin vasta kun bakteerien määrä ylittää 105 kpl / kudosgramma, haavan paraneminen häiriintyy. Haavainfektion klassiset oireet ovat punoitus, turvotus, kuumotus, kipu ja märkiminen. Yleisin haavainfektion aiheuttaja on Staphylococcus aureus -bakteeri. Monisairailla, sairaala- tai laitoshoidossa olevilla potilailla myös harvinaisemmat gram-positiiviset bakteerit voivat aiheuttaa haavainfektioita. Infektioita terveille ihmisille aiheuttamattomat bakteerit ja sienet voivat aiheuttaa ns. opportunisti-infektioita potilaille, joiden vastustuskyky eli elimistön immuunipuolustus on heikentynyt esimerkiksi immunosuppressiivisen lääkityksen tai immuunipuolustusta heikentävien sairauksien vuoksi. Vaikeissa haavainfektioissa tai erityistapauksissa haavan paikallishoidon rinnalleliitetään joko suun kautta tai tarvittaessa suonensisäisesti annosteltava antibioottihoito. Ennen antibioottihoidon aloitusta infektoituneesta haavasta tulee ottaa kattavat bakteeriviljelynäytteet. Haavainfektio ylläpitää kroonisia haavoja.

Haavan puhdistus

Kuollut eli nekroottinen kudos haavassa tai haavan ympärillä hidastaa haavan paranemista ja lisää haavainfektion riskiä. Tämän vuoksi nekroottinen kudos on aiheellista poistaa paranevasta haavasta kirurgisesti (debridement). Hyvin lievissä tapauksissa haavassa oleva nekroottinen kudos tai solukko voidaan hoitaa paikallishoitovalmisteilla.

Paikallishoito

Tehokkaalla haavan paikallishoidolla on haavan syynmukaisen hoidon rinnalla erittäin tärkeä rooli. Paikallishoidon merkitys korostuu erityisesti sellaisten potilaiden kohdalla, jotka yleiskuntonsa, elinaikaennusteensa, leikkaukseen liittyvien riskien tai joskus jopa resurssipulan vuoksi ovat esimerkiksi kirurgisen hoidon ulkopuolella. Käytännössä tämä tarkoittaa monisairaita, huonoennusteisia, usein laitoshoidossa olevia potilaita, joiden kohdalle ei ole enää mielekästä tai edes inhimillistä harkita laajoja kirurgisia haavarevisioita, raskaimpia plastiikkakirurgisia kielekekorjauksia tai verisuonikirurgisia rekonstruktioita. Silti näidenkin potilaiden akuutit ja krooniset haavat tulee hoitaa asianmukaisesti, mahdollisimman kivuttomasti ja hyvin. Haavanhoidon perustana on tällaisissa tapauksissa haavan hyvä paikallishoito käytettävissä olevilla paikallishoitovalmisteilla. Hyvä paikallishoitovalmiste luo optimaalisen ympäristön ja edellytykset haavan paranemisella, on turvallinen ja tehokas, ja sen käytöstä on riittävästi kokemuksia erilaisissa haavoissa ja erilaisilla potilasryhmillä.

 

 

 

 

Sulje

Julkaisuja ja tapausselostuksia

Sulje

Tuotteet

AbiCare_Creme

Abicare Acne®
30ml

Emulsiovoide lievän ja keskivaikean aknen oireisiin

Lue lisää