531343426-huge

Tuotteet eläimille

Eläinten hoitotuotteet

Repolar Pharmaceuticals Oy on suomalainen perheyritys, joka tutkii, kehittää, valmistaa ja markkinoi metsäkuusen (Picea abies) pihkaan ja sen vaikuttaviin aineisiin pohjautuvia hoitotuotteita ihmisille ja eläimille.

Pihkan keräys tapahtuu pohjoisen Lapissa käsityönä, aina luontoa kunnioittaen. Pihka puhdistetaan ja prosessoidaan menetelmillä, jossa sitä ei kuumenneta. Näin saadaan säilytettyä kaikki pihkan biologisesti aktiiviset aineet, eikä lopputuotteilla ole karsinogeenisiä (syövälle altistavia) ominaisuuksia.

Kaikki Repolarin kehittämät ja valmistamat tuotteet perustuvat kattaviin tieteellisiin tutkimuksiin sekä käyttökokemuksiin. Yrityksen laadunhallintajärjestelmä on ISO 13485:2016 -sertifioitu. Valmiit tuote-erät testataan aina ennen jakeluun vapauttamista.

Kaikkien Ani-sarjan eläintuotteiden perustana on Repolarin Suomessa kehittämät ja patentoimat ei-tahmaiset pihkaliuokset, useissa eri vahvuuksissa.

In vitro -tutkimukset ovat osoittaneet, että Repolarin pihkaliuokset tappavat hyvin laajakirjoisesti tyypillisesti iholla ja korvissa infektioita aiheuttavia bakteereita, hiivasieniä ja jopa antibiooteille vastustuskykyisiä bakteereita, kuten MRSP:ta (metisilliinille resistentti Staphylococcus pseudintermedius).

Repolarin eläinten hoitotuotteet ovat tehokkaita ja turvallisia niin koti- kuin ammattikäytössäkin. Allergioiden ja ärsytyksien minimoimiseksi tuotteisiin ei ole lisätty hajusteita eikä väriaineita. Tuotteet eivät myöskään sisällä kirveleviä happoja eivätkä alkoholeja.

Repolarin eläintuotteet toimivat iholla tai limakalvoilla paikallisesti, eikä niiden käytöstä seuraa dopingvaroaikaa.

Repolar Pharmaceuticals Oy arvostaa ja tukee suomalaista työtä sekä taloutta. Kaikista tuotteistamme löytyykin kotimaisuudesta kertova avainlippu.

Lisää Resol® Teknologiasta

 

 

Koirien ja kissojen korvasairaudet

Suosituimmilla lemmikkieläimillämme, koirilla sekä kissoilla esiintyy melko paljon korvasairauksia. Niistä tyypillisimpiä ovat korvatulehdukset, verikorva ja erilaiset haavat sekä ihorikkeet korvalehdissä.  Tyypillisesti kirurgista hoitoa vaativat polyypit ja kasvaimet eivät myöskään ole tavattomia. Ulkokorvan tulehdukset ovat yleisempiä koirilla, ja ne ovatkin yksi yleisimmistä syistä hakeutua akuutisti eläinlääkärin vastaanotolle.

Korvatulehdukset

Koiran ja kissan korvat voidaan jakaa anatomisesti samalla tavalla ulko-, väli- ja sisäkorvaan kuin ihmisenkin. Koirien sekä kissojen korvatulehduksella eli ’otitis externalla’ tarkoitetaan lähes poikkeuksetta ulkokorvan eli korvalehden ja korvakäytävän ihon epiteelisolukerroksen akuuttia tai kroonista tulehdusta. Välikorvantulehdus eli ’otitis media’ ja sisäkorvantulehdus eli ’otitis interna’ ovat kummallakin eläinlajilla selvästi harvinaisempia.

Korvatulehduksen aiheuttajat

Korvatulehduksen aiheuttajat jaetaan altistaviin, ensisijaisiin, toissijaisiin ja ylläpitäviin tekijöihin.

Koiran korvakäytävä on altis infektioille, koska se on anatomialtaan L-kirjaimen muotoinen, pitkä ja ahdas putkimainen rakenne, jonka pohjalle kertyy helposti kosteutta, korvavahaa, ihon pinnasta irronnutta epiteelisolukkoa ja likaa. Olosuhteet koiran korvakäytävässä ovatkin otolliset tulehduksia aiheuttavien bakteerien ja sienten kasvulle.

Vaikka kissojen korvakäytävä on rakenteeltaan hyvin samalainen kuin koirilla, korvakäytävän ahtaus esiintyy kissoilla harvoin korvatulehduksille altistavana tekijänä.

Korvan rakenteen lisäksi muita korvatulehdukselle altistavia tekijöitä ovat voimakas karvankasvu, korvavaharauhasten runsas eritys, luppakorvaisuus, runsas uiminen sekä liiallinen tai kovakourainen korvien puhdistus. Nämä altistavat tekijät lisäävät ulkokorvan tulehduksen riskiä, mutta eivät yleensä aiheuta sitä.

Korvatulehdusta ylläpitävät tekijät taas pitkittävät tai pahentavat korvakäytävän tulehdusta. Korvakäytävän mikroilmaston muuttuminen kuivasta kosteaksi tai patologiset muutokset kroonisen infektion seurauksena estävät tai hidastavat korvatulehduksen paranemista.

Ensisijaisia korvatulehduksen syitä ovat allergiat, atopia, vierasesineet, loiset, hormonaaliset ihosairaudet, autoimmuunisairaudet, keratinisaatiohäiriöt ja kasvaimet.

Kissoilla yleisimpiä ensisijaisia aiheuttajia ulkokorvan tulehdukselle ovat vierasesineet ja ulkoloiset. Koirilla taas ylivoimaisesti yleisin ulkokorvan tulehduksen aiheuttaja on allergia, kuten ruokayliherkkyys tai atopia.

Toissijaisia syitä ovat bakteeri- ja sieni-infektiot, jotka voimistavat ja komplisoivat ensisijaisista syistä johtuvaa korvatulehdusta. Yleisimmät koiran korvatulehduksia aiheuttavat mikrobit ovat Malassezia -hiivasienet ja stafylokokkibakteerit. Seuraavaksi yleisimpiä taudinaiheuttajia ovat streptokokki-, pseudomonas- ja kolibakteerit. Koirien krooninen korvatulehdus on hyvin usein sekä bakteerien että hiivasienten aiheuttama sekainfektio.

Korvatulehduksien ehkäisy

Terveitä ja puhtaita lemmikkien korvia ei ole tarpeen puhdistaa. Korvien kunto kannattaa kuitenkin säännöllisin väliajoin tarkastaa kaikilta, jotta orastaviin ongelmiin päästään tarttumaan ajoissa ennen korvatulehduksen kroonistumista. Tämä koskee erityisesti luppakorvaisia ja runsaasti uivia koirarotuja, joilla korvatulehdusten esiintyvyys on suuri. Likaiset korvalehdet ja korvakäytävän suu on kätevää puhdistaa kosteilla ja laadukkailla hoitopyyhkeillä. Hoitopyyhkeistä ei saa jäädä kuituja korvan sisälle.

Jos lemmikillä on ollut korvatulehduksia, korvien säännöllinen puhdistaminen korvavahaa irrottavalla antimikrobisella korvahuuhteella ehkäisee infektion uusiutumista ja korvatulehduksen kroonistumista. Säännöllisesti puhdistettu korvakäytävä ilmastoituu ja pysyy kuivana, jolloin kosteassa ja likaisessa ympäristössä viihtyvät taudinaiheuttajat eivät pääse lisääntymään.

Korvatulehdusdiagnoosi ja löydökset

Korvatulehdusdiagnoosi tehdään oireiden ja tutkimuslöydösten perusteella. Korvatulehduksen oireita ovat ulkokorvan ja korvakäytävän punoitus, turvotus, kutina ja kipu, jonka vuoksi eläin raapii korviaan, ravistelee ja riiputtaa päätään tai kulkee pää vinossa. Korvakäytävässä voi näkyä märkäeritettä ja tulehtunut korva saattaa haiskahtaa. Korvaeritteestä kannattaa ottaa bakteeri- ja sieniviljelynäytteet ennen korvakäytävän puhdistamista, tähystämistä ja hoitoa.

Korvakäytävän tähystäminen eli otoskopia vahvistaa korvatulehdusdiagnoosin. Täynnä tulehduseritettä oleva, kosketusarka, ahdas tai umpeen turvonnut korvakäytävä täytyy huuhdella ja puhdistaa ennen tähystystä, tarvittaessa nukutuksessa. Tähystyksen yhteydessä eläinlääkäri tarkastaa aina tärykalvon kunnon. Jos tärykalvo on vaurioitunut tai puhjennut, korvahuuhteita, joiden ototoksisuutta ei ole asianmukaisesti tutkittu, ei pidä käyttää. Ototoksinen eli korvalle myrkyllinen korvahuuhde vaurioittaa koiran herkkää väli- ja sisäkorvaa, aiheuttaen usein kuulovaurioita.

Korvatulehduksen hoito

Korvalehden ja korvakäytävän säännöllinen ja huolellinen puhdistus korvahuuhteella on erittäin tärkeää eläimen korvatulehdusta hoidettaessa. Hyvä korvahuuhde poistaa tehokkaasti korvavahaa, likaa ja tulehduseritettä sekä estää bakteerien ja hiivasienten kasvua.

Antibiooteille vastustuskykyisten bakteerikantojen syntymisen ja leviämisen hidastamiseksi antibioottien käyttöön tulee suhtautua vastuullisesti. Eläimen korvatulehduksessa käytettävän antibiootin valinnan pitäisi aina perustua bakteeri- ja sieniviljelyn tuloksiin ja herkkyysmäärityksiin. Oikea annostaso määritellään pienimmän tehokkaan pitoisuuden eli MIC-arvon perusteella. Korvien puhdistaminen korvahuuhteella on välttämätöntä sekä paikallisen että systeemisen lääkehoidon aikana.

Verikorva

Eläimen ravistellessa päätään tai raapiessa korvaansa voimakkaasti, voi korvalehden verisuonisto vaurioitua. Vuotava verensekainen neste kerääntyy ruston ja ihon väliin veripahkaksi. Tällaista korvanlehden verenpurkaumaa kutsutaan verikorvaksi eli othematomaksi. Verikorvan mahdollisia syitä on useita, mutta useimmiten se on seurausta korvatulehduksen tai loisen aiheuttamasta kutinasta johtuvasta raapimisesta. Syynä voi olla myös vakava sairaus, joka heikentää pintaverisuonia, joten oireilun syy on hyvä aina selvittää. Verikorvaa tavataan koirien ja kissojen lisäksi muun muassa kaneilla. Eläimet, joilla on pitkät roikkuvat korvat, ovat suuremmassa riskissä saada verikorva kuin pystykorvaiset eläimet.

Verikorvan hoitona on veripahkan tyhjentäminen ja sen uusiutumisen ehkäiseminen. Mikäli verikorva jätetään tyhjentämättä, korvalehti arpeutuu usein ryppyyn. Verikorvan arpeuttamaa epämuodostunutta korvalehteä sanotaan kukkakaalikorvaksi.

Verenpurkauman tyhjentämiseksi on useita eri tekniikoita. Usein verikorvan ilmestyttyä ensikertaa, hoidetaan ontelon tyhjennys neulan ja ruiskun avulla. Tällöin ontelo on syytä huuhtoa puhtaaksi uusiutumisriskin minimoimiseksi. Useimmiten onteloon myös pistetään lopuksi kortisonia tai antimikrobista ja ärsytystä lievittävää hoitohuuhdetta. Jos verikorva uusiutuu, se hoidetaan useimmiten kirurgisesti. Kirurginen tyhjennys voidaan tehdä useilla eri tekniikoilla.

                      AniWipeAniLavo

 

 

 

 

 

Sulje

Koirien anaalirauhasten tulehdus

Koirilla on kaksi pientä hajurauhasta molemmin puolin peräaukkoa. Kumpikin rauhanen sisältää pienen määrän erittäin voimakkaan hajuista nestettä. Kun koira ulostaa, rauhasiin kohdistuu vähäistä painetta ja rauhasesta erittyy pieni määrä nestettä liukastamaan peräaukkoa.

Koirien anaalirauhasten tulehduksen syyt ja oireet

Anaalirauhaset voivat tulehtua monista syistä. Näitä ovat mm. suuret eritteet tai ummetus, huono anaalilihasten kunto, kroonisesti pehmeä uloste tai äskettäiset ripulit. Yleensä peräaukko on turvonnut, punoittava ja kipeä ja koira nuolee aluetta tai vetää peräpäätään maata vasten. Tyypillisesti uloste tulee pehmeäksi ja omistaja huomaa mädän kalan tyyppisen hajun tulevan koiran peräpäästä.

Koirien anaalirauhasten tulehduksen diagnoosi

Diagnosointi alkaa eläinlääkärin suorittamalla fyysisellä tutkimuksella. Koiran terveys sekä mahdolliset ongelmaan liittyvät tapahtumat selvitetään. Mikäli tarpeen, otetaan verikoe ja virtsakoe, jotta muiden sairauksien mahdollisuus voidaan sulkea pois. Suurentuneet anaalirauhaset tutkitaan ja eritteestä voidaan lähettää näyte tutkittavaksi laboratorioon viljelyä varten.

Koirien anaalirauhasten tulehduksen hoito

Aluksi tulehtuneet anaalirauhaset täytyy tyhjentää ja huuhdella puhtaaksi. Tämä toimenpide on parasta tehdä eläinlääkärin vastaanotolla, tarvittaessa eläin rauhoitettuna. Tämän jälkeen anaalisäkkiin ruiskutetaan anaalirauhasten puhdistukseen ja hoitoon tarkoitettua antimikrobista ja limakalvoa rauhoittavaa huuhdetta. Joskus voidaan määrätä myös suun kautta annosteltava antibioottihoito. Tukkeutuneet ja tulehtuneet anaalirauhaset voivat märkiä, mikä vaatii puhkaisua, jotta sisällä oleva erite voidaan tyhjentää ja huuhdella. Aukko jätetään avoimeksi, jotta haava voi parantua sisältä päin. Aukko on suositeltavaa huuhtoa päivittäin antimikrobisella ja ärsytystä rauhoittavalla liuoksella. Hoitava lääkäri neuvoo tarvittavat hoito-ohjeet. Kroonisissa anaalirauhastulehduksissa eläinlääkäri voi poistaa rauhaset kokonaan.

AniLavo

Sulje

Koiran esinahan tulehdus

Uroksen eturauhanen tuottaa jatkuvasti nestettä, johon kiveksissä tuotetut siittiöt siemenjohtimessa yhdistyvät. Esinahan erittäminen onkin täysin normaalia uroskoirilla ja joillakin uroksilla eritettä saattaa tulla runsaastikin. Eritykseen vaikuttaa muun muassa uroksen testosteronitaso ja lähimailla liikkuvien kiimaisten narttujen hajut.

Koiran esinahan tulehduksen syyt ja oireet

Esinahan onteloon ns. tuppeen kertyy helposti likaa ja eritteitä. Esinahan ärsytystila tai lievä tulehdus on varsin yleistä uroskoirilla, erityisesti ½ – 2-vuotiailla yksilöillä. Viitteitä esinahan tulehduksesta antavat kellertävän vihertävät eritetahrat, koiran siittimen ympäryskarvojen likaisuus ja uroksen innokkuus nuolla siitintään. Joskus erite sekä siittimen nuoleminen saavat aikaan esinahan ärtymisen. Tällaiset lievät tulehdukset eivät yleensä haittaa koiraa. Ongelmaksi usein muodostuu koiran elinympäristöönsä tiputtelemat tahrat. Kastroiduilla koirilla on hyvin harvoin tämän tyyppisiä bakteeriperäisiä tulehduksia.

Koiran esinahan tulehduksen diagnoosi

Jos vuoto muuttuu pahanhajuiseksi, esinahka turpoaa ja kipeytyy, koiralle nousee kuume (yli 39,5°C peräsuolesta mitattuna), koira aristaa virtsatessaan tai tulee muita tulehduksen oireita, on syytä hakeutua eläinlääkäriin. Eläinlääkäri varmistaa tutkimuksillaan, että kyseessä on esinahan tulehdus eikä eturauhastulehdus, virtsatietulehdus tai vaikkapa kasvain.

Koiran esinahan tulehduksen hoito

Uroksen kastrointi lopettaa siittiötuotannon, koska kivekset ja lisäkivekset poistetaan. Eturauhanen jää kyllä paikoilleen, mutta testosteronitason laskiessa myös eturauhasen toiminta laantuu. Kastrointi on yksi tapa lopettaa erittäminen, mutta myös esinahan huuhteluilla voidaan hoitaa oireilua. Esinahkaa voidaan huuhdella apteekista ja eläinlääkärivastaanotoilta saatavilla antimikrobisilla huuhteilla sisäpuolelta ruiskun avulla. Monet antiseptit ovat sellaisenaan limakalvoille liian vahvoja. Liuokset laimennetaan lääkärin ohjeistuksella sopivan vahvuiseksi. Huuhteluja tehdään päivittäin muutamasta päivästä kahteen viikkoon tai oireilun mukaan. Joskus vaikeammissa tulehduksissa hoitona voi huuhteluiden lisäksi olla myös antibioottikuuri. Näppärä apu arkea helpottamaan on limakalvoja ärsyttämättömien hoitopyyhkeiden käyttö. Nukkaamattomilla liinoilla on helppo ja nopea puhdistaa niin esinahkaa kuin vulvankin poimuja. Koska esinahan erittäminen liittyy hormoneihin, koiran vanhetessa esinahan tiputtelu rauhoittuu usein itsestään.

AniLavo

Sulje

Koirien ja kissojen iho-ongelmat

Tutkimuksien mukaan pieneläinpraktiikassa reilu viidennes ongelmista koskee ihosairauksia. Eläinlääkärikontaktien yleisimpiä syitä oli koirapotilailla korvatulehdus, märkäinen ihotulehdus, anaalirauhasten tukkeutuminen, kirpputartunta ja atooppinen ihottuma. Kissapotilailla tyypilliset vaivat olivat paiseet, kirpputartunnat sekä korvatulehdukset.

Iho-ongelmien aiheuttajat

Ihosairauksissa aiheuttajat jaetaan altistaviin, ensisijaisiin, toissijaisiin ja ylläpitäviin tekijöihin. Tämä jaottelu on tuttu korvatulehduksien puolelta. Ylempänä luetelluista yleisimmistä iho-ongelmista sekä korvatulehdukset että märkäiset ihotulehdukset ovat lähestulkoon aina toissijaisia infektioiden syitä. Ne ovat seurausta jostakin primäärisairaudesta kuten allergiasta. Tulehduksien uusiutumisten ehkäisemiseksi onkin erityisen tärkeää löytää ja hoitaa ensisijainen sairauden syy.

Märkäiset ihotulehdukset eli pyodermat ja niiden hoito

Pyodermat jaetaan niiden syvyyden mukaan pintapyodermoihin (pinnallinen), pinnallisiin pyodermoihin (välillinen) sekä syviin pyodermoihin (syvä).

Pintapyodermassa tulehdus on ihon marraskedessä, epidermiksen ylimmässä kerroksessa eli stratum corneumin alueella. Tyypillisiä pintapyodermoja ovat hot spot eli akuutti kostea dermatiitti ja hautunut poimutulehdus eli poimupyoderma (intertrigo).

Pinnallisessa pyodermassa tulehdus on syvemmällä kuin pintapyodermassa, mutta rajoittuu kuitenkin epidermiksen alueelle eikä ole läpäissyt ihon tyvikalvoa. Näistä esimerkkinä märkärupi (impetigo) ja sen syvempi muoto ektyyma (ecthyma) sekä pinnallinen karvatupentulehdus (folliculitis).

Syvässä pyodermassa tulehdus on läpäissyt epidermiksen ja dermiksen välisen tyvikalvon, levinnyt dermikseen ja joskus vielä syvempiinkin kudoksiin. Furunkuloosi (furuncle) ja selluliitti (cellulitis) ovat syviä pyodermoja.

Paikallishoito eli turkin ajelu, puhdistus ja paikallinen antimikrobinen hoito (shampoot, geelit, voiteet, puuterit, suihkeet, pyyhkeet) on tärkeää kaikissa pyoderman muodoissa. Pelkkä paikallishoito voi riittää hot spotin, poimutulehduksen, märkäruven ja lievän pinnallisen karvatupentulehduksen hoidossa. Myös muissa pyoderman muodoissa paikallishoito nopeuttaa paranemista sekä ehkäisee infektion uusiutumista. Kaikesta huolimatta on hyvä muistaa, että jotkut yksilöt tarvitsevat parantuakseen systeemisen antibioottihoidon, joka pyritään valitsemaan bakteeriviljelyn mukaan. Paikallishoidon merkitys on korostunut MRSP (metisilliinille vastustuskykyisten Staphylococcus pseudintermedius) -infektioiden lisääntymisen myötä, koska aina ei voida löytää sopivaa systeemisesti käytettävää antibioottia MRSP-bakteerin aiheuttaman infektion hoitamiseksi.

Myös eläimen ruokavalioon, erityisesti rasvahappojen saantiin on hyvä kiinnittää huomiota.

Hot spot eli akuutti pyotraumaattinen dermatiitti

Hot spot on äkillisesti alkava märkivä ihotulehdus, joka näkyy yleensä eläimen karvojen liimautumisena yhteen. Alussa ihoon syntyy vaurio: esimerkiksi pieni haava, hyönteisenpisto tai puutiaisen purema. Iholla normaalistikin elävät stafylokokkibakteerit – enimmäkseen S. pseudintermedius –bakteerit – alkavat sitten lisääntyä vaurioalueella. Lämmin ja kostea ympäristö luo ihanteelliset olosuhteet bakteereiden ja hiivasienten kasvulle. Hot spot onkin yleisintä kesällä, pitkä- tai tuuheaturkkisilla ja uimisesta pitävillä koirilla. Myös allergiat ja loistartunnat altistavat koiran hot spotille. Märkiviä ihotulehduksia voi esiintyä missä tahansa koiran iholla, mutta tyypillisimpiä paikkoja ovat pään ja kaulan alueet.

Hot spotin oireita voidaan yrittää hoitaa kotona, mutta usein käynti eläinlääkärissä on tarpeellista. Hot spot on yleensä hyvin kivulias ja kutiseva ihoinfektio. Ihotulehduksen leviämisen estämiseksi on erittäin tärkeää suojata vaurioalue nuolemiselta ja raapimiselta esimerkiksi kaulurin avulla. Sidoksilla alueen peittämistä on kuitenkin hyvä mahdollisuuksien mukaan välttää. Kaikki hengittävimmätkin sidokset hidastavat haavan kuivumista.

Karvat tulee leikata lyhyeksi koko infektioalueelta sekä noin 1-2cm:n alueelta terveen ihon puolelta. Näin saadaan näkyviin tulehduksen laajuus ja samalla ihon pinta tuulettuu paremmin. Karvojen poiston myötä myös ihon puhdistaminen helpottuu. Aluetta on hyvä pestä keskimäärin 2 kertaa viikossa antiseptisella shampoolla. Shampoon tulee vaikuttaa iholla valmisteesta riippuen noin 10 minuuttia, jotta vaikuttavat aineet ehtivät toimia. Antimikrobisten ominaisuuksien lisäksi shampoo puhdistaa iholta mm. hilsettä, tulehduseritteitä ja likaa sekä rauhoittaa ihon ärsytystä. Päivittäinen ihon puhdistus tulee tehdä kirvelemättömällä huuhteella tai hoitopyyhkeillä. Puhdistuksen jälkeen iho kuivataan ja päälle suihkutetaan rauhoittavaa ja kutinaa lievittävää haavasuihketta tai levitetään ohut kerros haavasalvaa.

Joskus tulehduksen päälle muodostuu paksuhko rupikansi, jonka alla on vielä märkäeritettä. Tällaiset ruvet voivat haitata paranemista ja siksi ne olisikin hyvä irrottaa hellävaraisesti pois. Rupikansia voi pehmittää laittamalla niiden päälle joksikin aikaa paksua haavasalvaa tai vaikkapa kookosöljyä. Myös hoitavat shampoopesut pehmittävät rupia ja siten helpottavat niiden irrotusta.  Rupien irrotuksen jälkeen öljypohjainen haavasuihke kosteuttaa kuivia haavareunoja ja lievittää alueen kutinaa sekä ärsytystä.

Ihopoimutulehdus eli poimupyoderma (intertrigo)

Optimiolosuhteissa ihon tulisi olla puhdas, kuiva ja ilmastoitu. Joillakin kissa- ja koiraroduilla tai joillakin ylipainoisilla yksilöillä on nahkassaan ylimääräisiä ihopoimuja. Näissä poimuissa iho on tiiviisti itseään vasten, jolloin se herkästi hiertyy rikki. Koska kostea ja lämmin ihopoimu ei pääse tuulettumaan, on ongelma valmis. Ihopoimutulehduksessa todetaan tyypillisesti Malassezia pachydermatis -hiivasienen aiheuttama infektio joko yksinään tai yhdessä bakteeri-infektion kanssa. Tavallisimpia ihopoimujen tulehduspaikkoja ovat tassut/varvasvälit, huulipoimut, nenä-/kuonopoimu, häntäpoimu, vulvan poimut ja nivuset.

Hautuneiden ihopoimujen ärsytyksen ja kutinan lievityksessä tärkeitä ovat pesut ja paikallishoitotuotteet. Antiseptiset shampoopesut vähentävät iholla elävien mikrobien määrää sekä poistavat iholta likaa, kuollutta irtonaista karvaa, hilsettä, rupia ja tulehduseritteitä. Mikäli eläimen iho on kuiva ja hilseilevä on hyvä valita hoitavaksi shampooksi sellainen tuote, jolla on myös ihoa kosteuttavia ominaisuuksia. Aina koko eläintä ei tarvitse pestä. Hoitoshampoot soveltuvat myös paikallisten ongelma-alueiden hoitoon, kuten esimerkiksi tassujen alueelle. Tulehtuneita ihoalueita voidaan hoitaa paikallisesti antibakteerisilla ja hiivojen kasvua hillitsevillä hoitopyyhkeillä, haavasuihkeilla ja haavasalvoilla. Hoitopyyhkeet ovat erityisen käteviä hankalien ihoalueiden säännöllisessä puhdistuksessa. Laadukkaista liinoista ei irtoa kuituja, eivätkä ne kirvele herkemmilläkään ihoalueilla. Hyviä tuloksia tulehdusten ennaltaehkäisyssä on myös ihopoimut kuivina pitävällä talkilla / puuterilla. Joissain tapauksissa paikallishoidolla ei saada riittävää hoitovastetta, jolloin joudutaan turvautumaan kirurgiaan.

Pododermatiitti

Tassujen ihotulehdukset ovat hyvin yleisiä. Oireita voi esiintyä niin karvallisella iholla, anturoissa kuin kynsissäkin. Osittain hikoilun ja osittain nuolemisen takia kosteat varvasvälit ovat ihanteellinen ympäristö bakteereille ja hiivoille. Lisäksi tassut ovat ulkoillessa alttiina kylmyydelle ja kuumuudelle, hiekalle, kiville, katusuolalle ja muille vierasesineille. Jos lemmikille on lisäksi kertynyt ylipainoa, tassutulehduksen riskitekijöitä on useita. Pinnallisissa infektioissa tassujen iho muuttuu tyypillisesti punoittavaksi, kosteaksi ja haisevaksi. Eläin voi myös ontua. Mikäli tassuissa on kipeitä ja syviä patteja tai rakkulamaisia muodostelmia (furunkkeleja) puhutaan furunkuloosista. Kun tassujen furunkuloosi-kierre on päässyt alkuun, helppoja keinoja taltuttaa vaivaa ei ole. Ennaltaehkäisyn ja hoidon vuoksi eläinlääkäri pyrkii selvittämään tulehduksen alkuperäisen aiheuttajan. Syyt tassutulehduksiin ovat kuitenkin valitettavan moninaisia: mm. atopia, allergiat, autoimmuunisairaudet (esim. pemphigus), endokrinopatiat (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta), parasiitit, kasvaimet, jalkojen virheasennot sekä trauma / vierasesineet / ärsyttävät aineet.  Koska aina pododermatiitin taustasairautta ei saada selville, joudutaan hoitamaan pelkkiä oireita ja kokeilemaan useita eri lääkityksiä. Tassutulehduksissa karvojen lyhennys, tassujen pesu ja kuivaus, nuolemisen esto sekä paikallinen antimikrobinen hoito (hoitoshampoo, hoitopyyhkeet, haavasalva) ovat kotihoidon kulmakivet.

Karheat ja halkeilevat anturat voidaan parhaiten suojata ja hoitaa kosteissa olosuhteissa sulamattomalla ja vedettömällä haavasalvalla.

Atooppinen dermatiitti

Atooppinen dermatiitti (AD) eli atopia on yksi allergian muoto. Siinä eläin on allergisoitunut ympäristössä oleville allergeeneille, kuten ihmis- / eläinhilseelle, siitepölyille, homeille sekä pöly- ja varastopunkeille. Toinen samankaltaista iho-oireilua aiheuttava ihosairaus on atopian kaltainen dermatiitti (ALD). Erona on se, että tämän sairauden osalta ei ole tietoa, mille eläin on allergisoitunut. Hoidollisesti sairaudet eivät eroa toisistaan. Ainoana poikkeuksena siedätyshoito, jota voidaan tehdä vain eläimille, joiden allergian aiheuttajat ovat tiedossa.

Tyypillinen atopiasta kärsivä koirapotilas on 6kk – 3 vuotta vanha spanieli, noutaja tai terrieri. Eläinlääkärin vastaanotolle hakeutuessa oireina ovat tyypillisesti ihon kutina, punoitus sekä haisevat ja lotisevat korvat. Tutkimuksessa selviää, että korvissa on bakteereiden sekä hiivasienten aiheuttama korvatulehdus, mutta tämä infektio on sekundaarinen. Varsinaisena oireilun syynä todetaan koiran kärsivän koirien yleisimmästä ihosairaudesta, koko eliniän kestävästä atooppisesta dermatiitista.

Atopian oireet ovat hyvin moninaiset. Kutina on kuitenkin kaikista oireista yleisin. Joskus se on täysin paikallista, kun taas joskus eläin voi kutista kauttaaltaan. Raapimalla ja nuolemalla oireilevia ihoalueita eläin hankaloittaa tilannettaan. Useat atopiaa sairastavat koirat kärsivätkin sekundaarisista bakteeri- ja / tai hiivatulehduksista. Tyypillisimpiä ongelmapaikkoja ovat tassut, korvat, huulet, silmänympärykset, kaula, nivuset ja hännän alus. Kutinan ja punoituksen lisäksi iho voi hilseillä, paksuuntua tai pigmentoitua. Lisääntynyt talineritys, ruvet ja karvattomat ihoalueet ovat tyypillisiä löydöksiä. Joskus jatkuva kutina ja siitä aiheutuva stressi voi muuttaa eläimen käytöstä ärtyneemmäksi. Koska ruoka-aineallergia ja ulkoloiset voivat aiheuttaa hyvin samankaltaista oireilua kuin atopia, täytyy niiden mahdollisuus sulkea pois ennen hoidon aloitusta. 

Ympäristön allergeenien välttely on harvoin täysin mahdollista, mutta atooppisen ihon oireilua voidaan silti rauhoittaa monin eri tavoin. Usein atooppisen koiran hoidossa joudutaan turvautumaan monen eri hoitomuodon yksilöllisesti räätälöityyn yhdistelmään. 

Ympäristön puhtaus on yksi tärkeimmistä asioista atoopikkokoirien hyvinvoinnissa. Kodin perussiivouksen lisäksi koiran makuupaikka olisi muistettava puhdistaa aika ajoin (pesu mielellään 60 asteessa). Myös itse eläimen säännöllinen pesu helpottaa useimpien yksilöiden oireilua. Shampoopesuilla iholta ja turkista saadaan poistettua allergeenejä, pölyä, hajuja, likaa sekä kuollutta irtonaista karvaa. Lisäksi jotkut terapeuttisista hoitoshampoista vaikuttavat iholla elävien mikrobien määrään sekä poistavat hilsettä, rupia ja tulehduseritteitä. Koska atoopikkokoiria täytyy pestä usein, on suositeltavaa valikoida hoitoshampooksi tuote, jolla on myös kosteuttavia ja rauhoittavia ominaisuuksia. Mikäli iho-ongelmat keskittyvät paikallisesti tietyille alueille (esimerkiksi silmät, korvat, tassuvälit, nivuset ja intiimialue), hoitopyyhkeet ovat kätevä apu yksittäisten alueiden puhdistukseen.

Atopiasta kärsivän eläimen ruokavalioon on syytä kiinnittää heti alussa huomiota. Välttämättömien rasvahappojen lisäys ruokaan auttaa vahvistamaan ihon suojamuuria sekä vähentämään ihon hilseilyä. Varastopölypunkeille allergisten yksilöiden kuivaruoka suositellaan pakastettavaksi ennen eläimelle tarjoamista.

Edellisten lisäksi allergiaoireita helpottamaan käytetään myös pistoksina annettavaa kutinanestolääkitystä, suun kautta annettavia lääkehoitoja (mm. solunsalpaajia, kortikosteroideja, antihistamiineja) sekä erilaisia ihon paikallishoitoja: geelit, voiteet, emulsiot, tipat, suihkeet, puuterit, pyyhkeet ja shampoot. Myös hoitoshampoota voidaan käyttää paikallisesti ärtyneiden alueiden pesuun.

Siedätyshoidossa idea on totuttaa eläimen oma immuunijärjestelmä asteittain allergiaoireita aiheuttaviin allergeeneihin. Siedätyshoidon toteutuksen edellytyksenä onkin tieto siitä, mille eläin on allerginen. Ihotestien, verikokeiden ja muiden taustatietojen pohjalta valmistetaan hoidettavalle eläimelle yksilöllisesti siedätysliuos. Liuos annetaan eläimelle joko suun kautta tai pistoksina. Hoito vaatii sitoutumista, koska tuloksia voidaan arvioida vasta useiden kuukausien päästä hoidon aloituksesta. Noin 50-60%:lla eläimistä siedätyshoito vähentää selvästi iho-oireilua ja sitä kautta myös lääkityksen tarvetta. Mikäli siedätyshoito tehoaa, hoito on elinikäistä. Vain hoidon annosväli harvenee ajan myötä.

Eläimen allergista dermatiittia ei voida parantaa, mutta oireita voidaan lievittää ja uusien oireiden puhkeamista voidaan yrittää estää. Vaikka eläimen hoito on monesti haastavaa, on sillä arvioitu olevan suuri vaikutus elämänlaatuun sekä itse eläimelle että koko perheelle. Hoidossa tärkeitä osatekijöitä ovat allergeenien tunnistaminen ja mahdollisuuksien mukaan välttäminen, ihon, turkin ja ympäristön puhtaanapito, ihon suojakerroksen parantaminen, ihomuutosten ja kutinan vähentäminen sekä siedätyshoito.

AniWipe

Sulje

Haavat

Akuutin haavan tyypillisiä oireita ovat kipu ja verenvuoto. Ensiapuna pyritään tyrehdyttämään verenvuoto ja pitämään haava puhtaana: näin estetään mahdollinen haavan mikrobikontaminaatio ja vähennetään haavainfektion riskiä. Ensiavun jälkeen on oleellista luoda haavalle optimaalinen paranemisympäristö. Likainen haava tulee vähintään huuhtoa, tarvittaessa puhdistaa myös mekaanisesti. Haavan puhdistus kotioloissa kannattaa tehdä suihkuttamalla vaurioaluetta runsaalla haalealla vedellä. Tassuhaavoissa on hyvä muistaa vierasesineiden mahdollisuus. Eläinlääkäri on oikea henkilö hoitamaan haavan mekaanisen puhdistuksen ja mahdollisten vierasesineiden poiston. Puhdistuksen jälkeen iho kuivataan ja haavalle levitetään vedetöntä, antimikrobista haavasalvaa tai vaihtoehtoisesti juoksevampaa haavasuihketta. Haava suojataan tarpeen mukaan puhtailla ja mahdollisimman hengittävillä haavataitoksilla tai -siteillä. Tavallisesti eläimet pyrkivät nuolemaan haavojaan. Haavan nuolemista on pyrittävä estämään esimerkiksi kaulurilla. Eläimen sylki hidastaa ja jopa estää haavoja parantumasta. Eläinten ihohaavojen diagnoosin ja hoidon perusteet vastaavat hyvin pitkälti ihmisten vastaavia. Katso lisää kohdasta Tuotteet ihmisille ja Yleistä haavanhoidosta.

Yleisimpiä haavoja koirilla ja kissoilla ovat puremat / tappeluhaavat, viiltohaavat sekä pistohaavat. Näistä puremat ja pistohaavat voivat olla arvaamattomia. Haava voi olla pieni, mutta ihon alla oleva kudosvaurio onkin huomattavan suuri. Yleisohjeena on hyvä muistaa, että mikäli haavassa ei näy paranemisen merkkejä muutaman päivän kotihoidon jälkeen, on hyvä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Myös syvät, runsaasti vuotavat, kipeät, tulehtuneet, nivelten ja silmien alueen haavat vaativat eläinlääkärin hoitoa.

 

Sulje

Hyönteisten pistot

Monet eri hyönteiset voivat pistää lemmikkiä. Ampiaisen, kimalaisen ja mehiläisen pistot voivat aiheuttaa voimakastakin pistopaikan turvotusta ja kipua. Lemmikki yrittää tuolloin nuolla tai raapia pistoaluetta ja on usein levoton. Paikallishoitona on ihon puhdistus, tarvittaessa ihossa vielä kiinni olevan pistimen poisto sekä rauhoittavan ja antiseptisen haavasalvan levitys. Kortisonia sisältäviä kyytabletteja voi antaa eläimelle eläinlääkärin niin ohjeistaessa. Mikäli turvotus vaikeuttaa eläimen hengitystä, on välittömästi mentävä eläinlääkäriin. 

Paarmojen puremien ja hyttysten pistojen aiheuttamaa kutinaa ja ärsytystä voidaan lievittää antiseptisella haavasalvalla tai haavasuihkeella.

 

Sulje

Puutiaisten eli punkkien puremat

Puutiaiset ovat vertaimeviä hämähäkkieläimiä. Punkit levittävät useita eri sairauksia, minkä vuoksi ne tulisi poistaa iholta mahdollisimman pian. Koska punkin sahalaitainen imukärsä on täynnä väkäsiä, se jää poiston yhteydessä helposti ihon sisälle. Punkit on turvallisinta poistaa punkkien poistoon tarkoitetuilla pinseteillä imukärsän juuresta kiertäen tai vetäen. Punkin puristamista tulee välttää, etteivät mikrobit leviä punkin sisältä lemmikkiin. Punkin poiston jälkeen iho kannattaa desinfioida ja laittaa puremakohtaan antiseptista haavasalvaa tai haavasuihketta. Paikallista antiseptista hoitoa kannattaa jatkaa muutaman päivän ajan. Mikäli puremakohta silti ärtyy tai tulehtuu, on syytä hakeutua eläinlääkärin vastaanotolle.

 

Sulje

Kynsivauriot

Mikäli eläin aristaa jalkaansa tai nuolee kovasti tassua, on syytä tarkistaa eläimen kynnet. Kynsivauriot ovat hyvin kivuliaita ja niistä voi vuotaa paljon verta. Kynnen revetessä tyveen saakka tai jalan ollessa kovin kipeä eläin tulisi aina viedä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri tarkistaa kynnen tilanteen, poistaa tarvittaessa nukutuksessa osittain irronneen sarveisen, antaa tilanteeseen sopivat hoito-ohjeet (puhdistus, suojaus, nuolemisen esto) ja kipulääkityksen. Tyypillisesti paljaan ytimen kotihoitona on alussa vesihuuhtelut sekä varovasti taputellen kuivaus, tarvittaessa paikallisantiseptilla huuhdonta, haavasalvan levitys ja kynnen suojaus sidoksella. Ytimen suojaus vedettömällä haavasalvalla estää tulehdusta. Hoitamattomana tulehdus saattaa siirtyä varvasluuhun, jolloin riskinä on varpaan amputointi.

 

Sulje