Yleistä haavanhoidosta

Kudosvaurion paraneminen on kaiken elollisen elämän edellytys, jonka tavanomaisin esimerkki on ihon haavan paraneminen. Haavan paraneminen on monimutkainen tapahtumaketju, joka jaetaan kolmeen eri vaiheeseen: tulehdus-, fibroplasia- ja kypsymisvaiheeseen. Lopputuloksena on arpikudos, jossa sidekudos täyttää kudosdefektin ja antaa tarvittavan vetolujuuden.

Ihon haavat voidaan jakaa akuutteihin (äkillisiin) ja kroonisiin (haavan paraneminen pitkittynyt). Akuutit haavat ovat usein ulkoisen väkivallan aiheuttamia ihon vaurioita. Nämä jaetaan puhtaisiin ja likaisiin haavoihin. Tyypillisiä likaisia haavoja ovat puremavammat, likaisella veitsellä saadut vammat tai haavat, joihin on tapaturman seurauksena päässyt hiekkaa, multaa etc.

Akuutin haavan tyypillisiä oireita ovat kipu ja verenvuoto. Ensiapuna pyritään hillitsemään verenvuotoa ja estämään haavan likaantuminen. Akuutin haavan hoidossa on olennaista luoda haavalle optimaalinen paranemisympäristö. Likainen haava tulee puhdistaa mekaanisesti ja suojata. Mahdollinen haavainfektio tulee hoitaa. Ihannetapauksessa akuutti haava paranee ns. primaaristi kun haavan reunat ovat toisiaan vasten eikä haava ole infektoitunut. Infektoitunut haava paranee ns. sekundaarisesti, jolloin haavaonteloon muodostuu granulaatiokudosta ja haavan reunat supistuvat pienentäen haavan pinta-alaa. Tyypillisiä sekundaarisesti paranevia haavoja ovat infektoituneiden haavojen lisäksi puremahaavat, joissa infektion riski on suuri.  Jos akuuttia haavaa ei hoideta, voi tämä muuttua krooniseksi.

Kroonisella haavalla tarkoitetaan haavaa, jonka paraneminen on pitkittynyt, haava on kehittynyt uudelleen samaan paikkaan tai haavan paranemista on vaikea ennakoida. Yleisimmät krooniset haavat ovat laskimo tai valtimoperäisiä säärihaavoja, painehaavoja tai diabeettisia haavoja.

Kroonisen ihohaavan hoidon kulmakivi on haavan etiologian mukainen hoito eli pyritään hoitamaan haavan aiheuttama perussairaus tai muu haavaa aiheuttava tai ylläpitävä tekijä. Edellytys haavan paranemiselle on myös hyvin toteutettu haavan paikallishoito, jonka tavoite on haavan umpeutumisen edistäminen ja infektion hallinta. Paikallisilla haavanhoitotuotteilla pyritään luomaan haavalle optimaaliset paranemisolosuhteet ja edistämään kudosten kasvua.

Haavainfektio

Kaikki avoimet haavat ovat bakteereilla kontaminoituneita. Vasta kun bakteerien määrä ylittää 10 ⁵ /g kudosta, paraneminen häiriintyy. Haava on infektoitunut, jos siitä erittyy märkäistä eritettä. Tyypilliset haavainfektion oireet ovat punoitus, kuumotus, kipu ja turvotus. Yleisin haavainfektion aiheuttaja on Staphylococcus aureus- bakteeri. Monisairailla ihmisillä myös vähemmän yleiset grampositiiviset bakteerit voivat aiheuttaa haavainfektioita. Haavan paikallishoidon rinnalla antibioottihoito voi olla aiheellinen jos kyseessä on syvempien kudosten infektio tai jos potilaan vastustuskyky on alentunut. Haavainfektiota voidaan pitää kroonisten haavojen yhtenä päätekijänä.

Haavan puhdistus (Debridement)

Kuollut kudos huonontaa haavan paranemista lisäämällä infektioriskiä ja vaurioittamalla terveitä soluja. Tämän vuoksi haava tulee paikallishoitovalmisteella tai kirurgisesti puhdistaa.

Paikallishoito

Haavojen hoidossa on haavan paikallishoito avainasemassa. Useasti kirurginen hoito ei haavan luonteen, leikkaukseen liittyvien riskien tai resurssipulan vuoksi ole mahdollinen. Hyvän paikallishoitovalmisteen ominaisuuksiin kuuluu tämän turvallisuus, antimikrobinen teho ja optimaalisen ympäristön luominen haavan sulkeutumiselle.