Kynsisieni eli kynsisilsa (Tinea unguium) on kynnen sienitulehdus. Sairautena ei kynsisieni ole hengenvaarallinen; lähinnä kysymyksessä on esteettinen ongelma. Kynsisieni on tavallisesti varpaiden, erityisesti isovarpaan vaiva, mutta myös sormen kynnet voivat olla kynsisieni-infektoituneet. Infektoituneet kynnet ovat paksuuntuneet, sameat ja hankalasti hoidettavat. Infektion edetessä voi kynsi irrota. Kynsisieni voi toimia myös infektioporttina muille pieneliöille kuten bakteereille ja tällöin tilanne voi komplisoitua hankalaksikin. Seurauksena voi olla ihonalaistulehdus tai paisekertymä. Yleisempänä subjektiivisena vaivana on kuitenkin ruma kynsi, joka paksuuntuessa voi aiheuttaa hankaumia esim. jalkineissa.
Noin joka 10. suomalainen kärsii vaivasta. Sormissa kynsisientä on noin 5 kertaa varpaita harvemmin. Vaiva lisääntyy iän karttuessa; lapsilla kynsisieni on harvinainen.
Länsimaissa valtaosa kynsisienen aiheuttajista ovat ns. Trichophyton- lajiin kuuluvat Trichophyton rubrum tai harvemmin Trichophyton mentagrophytes. Nämä Trichophyton silsasienet kuuluvat ns. dermatofyytteihin eli rihmasieniin. Muissa ilmastonoloissa voi taudin aiheuttajina olla muitakin sieniä, mm. Candida-sukuiset hiivasienet.
Kynsisienen hoito on haastavaa ja tulokset eivät aina ole hyvät. Markkinoilla on lukuisia käsikauppa- sekä reseptivalmisteita. Koska paikallishoidot ovat usein tehottomia, käytetään hoitona usein suun kautta otettavaa antifungaalista terbinafiinia tai itrakonatsolia. Hoito voidaan toteuttaa ns. pulssihoitona tai useita kuukausia kestävänä jatkuvana hoitona. Tähän ns. systeemiseen lääkitykseen voi liittyä kuitenkin vakaviakin sivuvaikutuksia kuten maksa-arvojen nousua tai verenkuvan muutoksia. Yleisinä vähemmän vakavina sivuvaikutuksina on kuvattu nivelkipua, päänsärkyä tai ihottumaa.